Tänään, maanantaina, kaikilla on tilaisuus tsekata, tekeekö ensimmäinen jakso heihin yhtä hyvän vaikutuksen kuin se minuun teki. Tunsin jo ensimmäisen tunnin aikana kiintyväni henkilöihin. Sellaista tapahtuu TV:n maailmassa vain aniharvoin (kröhömBuffykröhöm).
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ugly Betty. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ugly Betty. Näytä kaikki tekstit
18. elokuuta 2008
Ugly Betty alusta Nelosella ma - pe klo 17.00!
Ugly Betty on huippusarja. Nyt siihen on tilaisuus päästä alusta asti mukaan, kun Nelonen alkaa uusia sitä arkisin klo 17.

Tänään, maanantaina, kaikilla on tilaisuus tsekata, tekeekö ensimmäinen jakso heihin yhtä hyvän vaikutuksen kuin se minuun teki. Tunsin jo ensimmäisen tunnin aikana kiintyväni henkilöihin. Sellaista tapahtuu TV:n maailmassa vain aniharvoin (kröhömBuffykröhöm).
Tänään, maanantaina, kaikilla on tilaisuus tsekata, tekeekö ensimmäinen jakso heihin yhtä hyvän vaikutuksen kuin se minuun teki. Tunsin jo ensimmäisen tunnin aikana kiintyväni henkilöihin. Sellaista tapahtuu TV:n maailmassa vain aniharvoin (kröhömBuffykröhöm).
14. huhtikuuta 2008
Studio 60 - Life on Mars - Northern Exposure - Ugly Betty
Ainakin näitä olen katsonut lähiaikoina.
Studio 60 on the Sunset Strip (Sub, ma klo 22) on ilahduttava sarja ainakin kahdella tapaa: (1) Olin West Wingin ensimmäisten kausien fani siitä huolimatta, että mikään sarjan aihepiirissä ei kiinnostanut minua millään lailla. Aaron Sorkinin dialogi oli niin jumalaista, että jäin tuijottamaan tv-ruutua hypnoosissa ja havahduin vasta mainoskatkolle. Tässä on samoja aineksia, vaikka kokonaisuus on vähemmän hypnoottinen. (2) Matthew Perry ansaitsee olla telkkarissa. Aina. Tahdon katsoa häntä aina. Minua ilahduttaa tieto siitä, ettei nokkela sanailu tässä tapauksessa ole illuusiota: mies on livenä ainakin kuusi kertaa hauskempi kuin käsikirjoitettuna. Varsinainen nykypäivän Oscar Wilde (joka tunnettiin siitä, että laukoi spontaanisti tekstiä, jota kokonainen tiimi keskitason komediakäsikirjoittajia olisi joutunut hiomaan viikon).
Life on Mars (Sub, ma klo 21) on kirjoitettu, näytelty, kuvattu ja tuotettu tosi hyvin. BBC-laatua parhaimmillaan. Lisäksi hyvää, hyvin käytettyä musiikkia. Toivoisin, että voisin myös nauttia 70-luvun rujosta maailmasta. Siinä on ensinäkemältä jotain niin luotaantyöntävää, etten ole varma, haluanko katsoa.
Northern Exposure (MTV3, ke klo 14.50) ei ensimmäisen jakson perusteella ole kadottanut viehätystään ajan hampaisiin. Tykkään. Katson uusintakierroksen. Sarja varmaankin elää ja kuolee lähinnä sen varassa, pitääkö tri Fleischmania sympaattisena, samastuttavana hahmona vai ruikuttavana juppina, jota tahtoisi vetää pataan. Itse lukeudun Fleischmanin faneihin, joten sarja toi-mii.
Ugly Betty (Nelonen, ma klo 20) jatkuu. Ugly Betty on sairaan hyvä. Huippunasevaa dialogia, camp-henkeä, hahmot samaan aikaan ylivedettyjä ja samastuttavia. Tulos: täydellinen. Pitäisi kuitenkin ehkä odottaa dvd-boksia, koska sarjan tekstitykset ahdistavat minua. Ei niissä teknisesti vikaa ole, mutta ne paljastavat vitsejä liian aikaisin ja joutuvat tiivistämään konekivääridialogia ahdistavasti. Tahtoo katsoa ilman.
Studio 60 on the Sunset Strip (Sub, ma klo 22) on ilahduttava sarja ainakin kahdella tapaa: (1) Olin West Wingin ensimmäisten kausien fani siitä huolimatta, että mikään sarjan aihepiirissä ei kiinnostanut minua millään lailla. Aaron Sorkinin dialogi oli niin jumalaista, että jäin tuijottamaan tv-ruutua hypnoosissa ja havahduin vasta mainoskatkolle. Tässä on samoja aineksia, vaikka kokonaisuus on vähemmän hypnoottinen. (2) Matthew Perry ansaitsee olla telkkarissa. Aina. Tahdon katsoa häntä aina. Minua ilahduttaa tieto siitä, ettei nokkela sanailu tässä tapauksessa ole illuusiota: mies on livenä ainakin kuusi kertaa hauskempi kuin käsikirjoitettuna. Varsinainen nykypäivän Oscar Wilde (joka tunnettiin siitä, että laukoi spontaanisti tekstiä, jota kokonainen tiimi keskitason komediakäsikirjoittajia olisi joutunut hiomaan viikon).
Life on Mars (Sub, ma klo 21) on kirjoitettu, näytelty, kuvattu ja tuotettu tosi hyvin. BBC-laatua parhaimmillaan. Lisäksi hyvää, hyvin käytettyä musiikkia. Toivoisin, että voisin myös nauttia 70-luvun rujosta maailmasta. Siinä on ensinäkemältä jotain niin luotaantyöntävää, etten ole varma, haluanko katsoa.
Northern Exposure (MTV3, ke klo 14.50) ei ensimmäisen jakson perusteella ole kadottanut viehätystään ajan hampaisiin. Tykkään. Katson uusintakierroksen. Sarja varmaankin elää ja kuolee lähinnä sen varassa, pitääkö tri Fleischmania sympaattisena, samastuttavana hahmona vai ruikuttavana juppina, jota tahtoisi vetää pataan. Itse lukeudun Fleischmanin faneihin, joten sarja toi-mii.
Ugly Betty (Nelonen, ma klo 20) jatkuu. Ugly Betty on sairaan hyvä. Huippunasevaa dialogia, camp-henkeä, hahmot samaan aikaan ylivedettyjä ja samastuttavia. Tulos: täydellinen. Pitäisi kuitenkin ehkä odottaa dvd-boksia, koska sarjan tekstitykset ahdistavat minua. Ei niissä teknisesti vikaa ole, mutta ne paljastavat vitsejä liian aikaisin ja joutuvat tiivistämään konekivääridialogia ahdistavasti. Tahtoo katsoa ilman.
2. lokakuuta 2007
Ugly Betty on todella hyvä.
Niinku oikeesti.
Huomaan maanantaisin odottavani, että kello lyö kahdeksan ja saan taas sukeltaa sarjan maailmaan. On todella kekseliästä sekoittaa itseironinen saippuaisuus (paraatiesimerkkinä viime jakson lopun käänne) aidosti tunteviin, moniulotteisiin hahmoihin. Henkilöt ovat samaan aikaan karikatyyrejä ja samastuttavia. Kiehtovaa, toimivaa. Äärimmäisen. Kun hahmot toisinaan käyttäytyvät turhan suoraviivaisesti tai ennalta-arvattavasti, sen voi pistää karikatyyriosuuden piikkiin. Kun he toimivat sympaattisesti ja kokevat todellisia tunnekuohuja, heihin todella samastuu. Minulla on katsoessa joskus ollut miltei tippa linssissä. Have your cake and eat it, too.
Kun Betty alkoi, en ikinä odottanut sen kipuavan näin korkealle pakkokatsottavieni listalla. Se vaikutti kornilta, koheltavalta, halvalta ja rumaa päähenkilöään halventavalta. Jostain ihmeen syystä se ei ole mitään näistä!

(Kuvassa ei nyt ole Betty... mutta eikö ollutkin käsittämättömän hauskaa, kun Amandan näyttelijä sai toissajakson kaksoisroolissa olla vaihteeksi ruma?)
Mutta miksei julkkikset ole tv-sarjoissa julkkiksia?
Yksi valitus viime jaksosta. Tämä on asia, joka ärsyttää minua toistuvasti eri sarjoissa. Päähenkilö, tässä tapauksessa Daniel Meade, on kuuluisa, mutta voi silti toimia kadulla ihmeen normaalisti. Häntä ei tuijoteta. Ekstrat painelevat ohi yhtä tyyninä kuin aina. Naapuripöydissä syödään ja käydään omia keskusteluja. Jos jätkän naama on parhaillaan jokaisessa bussipysäkissä ja hän näyttäytyy äkkiä ravintolassa tuntemattoman hammasrautanaisen kanssa, häntä pitäisi tuijottaa, tekstata keltaiselle lehdistölle, ottaa kännykkäkuvia! Saati nyt sitten, että parivaljakko menee tuosta vain kuokkimaan häihin. Eikä kukaan ilmeisesti tunnista. Tosi uskottavaa.
Sama vaivasi minua esimerkiksi Veronica Marsin Loganin kohdalla. Koulussa asiaa saattoi vielä perustella sillä, että jengi oli tottunut, mutta yliopistolla filmitähden poikaa olisi pitänyt ainakin uutuudenviehätyksen ajan tuijottaa. Olis vaan pitänyt. Muu ei mielestäni ole uskottavaa. Tämä asia pistää silmääni joka kerta. Eivätkö tekijät koskaan tule ajatelleiksi sitä? Olisiko sitä liian vaikea toteuttaa, kun ekstrojen pitäisi näytellä? Eivätkö ekstrat osaa muuta kuin kävellä kivikasvoisina omissa maailmoissaan?
Huomaan maanantaisin odottavani, että kello lyö kahdeksan ja saan taas sukeltaa sarjan maailmaan. On todella kekseliästä sekoittaa itseironinen saippuaisuus (paraatiesimerkkinä viime jakson lopun käänne) aidosti tunteviin, moniulotteisiin hahmoihin. Henkilöt ovat samaan aikaan karikatyyrejä ja samastuttavia. Kiehtovaa, toimivaa. Äärimmäisen. Kun hahmot toisinaan käyttäytyvät turhan suoraviivaisesti tai ennalta-arvattavasti, sen voi pistää karikatyyriosuuden piikkiin. Kun he toimivat sympaattisesti ja kokevat todellisia tunnekuohuja, heihin todella samastuu. Minulla on katsoessa joskus ollut miltei tippa linssissä. Have your cake and eat it, too.
Kun Betty alkoi, en ikinä odottanut sen kipuavan näin korkealle pakkokatsottavieni listalla. Se vaikutti kornilta, koheltavalta, halvalta ja rumaa päähenkilöään halventavalta. Jostain ihmeen syystä se ei ole mitään näistä!
(Kuvassa ei nyt ole Betty... mutta eikö ollutkin käsittämättömän hauskaa, kun Amandan näyttelijä sai toissajakson kaksoisroolissa olla vaihteeksi ruma?)
Mutta miksei julkkikset ole tv-sarjoissa julkkiksia?
Yksi valitus viime jaksosta. Tämä on asia, joka ärsyttää minua toistuvasti eri sarjoissa. Päähenkilö, tässä tapauksessa Daniel Meade, on kuuluisa, mutta voi silti toimia kadulla ihmeen normaalisti. Häntä ei tuijoteta. Ekstrat painelevat ohi yhtä tyyninä kuin aina. Naapuripöydissä syödään ja käydään omia keskusteluja. Jos jätkän naama on parhaillaan jokaisessa bussipysäkissä ja hän näyttäytyy äkkiä ravintolassa tuntemattoman hammasrautanaisen kanssa, häntä pitäisi tuijottaa, tekstata keltaiselle lehdistölle, ottaa kännykkäkuvia! Saati nyt sitten, että parivaljakko menee tuosta vain kuokkimaan häihin. Eikä kukaan ilmeisesti tunnista. Tosi uskottavaa.
Sama vaivasi minua esimerkiksi Veronica Marsin Loganin kohdalla. Koulussa asiaa saattoi vielä perustella sillä, että jengi oli tottunut, mutta yliopistolla filmitähden poikaa olisi pitänyt ainakin uutuudenviehätyksen ajan tuijottaa. Olis vaan pitänyt. Muu ei mielestäni ole uskottavaa. Tämä asia pistää silmääni joka kerta. Eivätkö tekijät koskaan tule ajatelleiksi sitä? Olisiko sitä liian vaikea toteuttaa, kun ekstrojen pitäisi näytellä? Eivätkö ekstrat osaa muuta kuin kävellä kivikasvoisina omissa maailmoissaan?
24. huhtikuuta 2007
Ugly Betty alkoi.
On kiire, mutta lyhyesti. Katsoin eilen ekan jakson.

Yhden jakson perusteella sarja vaikuttaa noin neljätoista kertaa paremmalta kuin ylimarkkinoinnin perusteella olin odottanut. Päädyin puolivahingossa katsomaan koko jakson aidosti kiinnostuneena. Harvoin hahmoihin pääsee noin nopeasti sisälle. Sympatiani heräsivät aivan täysin. Olin odottanut ärsyttäviä karikatyyreja, mutta sain joitakin kolmiulotteisia, aitoja hahmoja ja joitakin hauskoja karikatyyreja. Tosi jees. Katson varmasti lisää.
Yhden jakson perusteella sarja vaikuttaa noin neljätoista kertaa paremmalta kuin ylimarkkinoinnin perusteella olin odottanut. Päädyin puolivahingossa katsomaan koko jakson aidosti kiinnostuneena. Harvoin hahmoihin pääsee noin nopeasti sisälle. Sympatiani heräsivät aivan täysin. Olin odottanut ärsyttäviä karikatyyreja, mutta sain joitakin kolmiulotteisia, aitoja hahmoja ja joitakin hauskoja karikatyyreja. Tosi jees. Katson varmasti lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)