Tänään tulee Ozin musikaalispektaakkeli.

Josta en hyvällä tahdollakaan saanut kaivettua kuvia esiin.

"Vankiladraaman musikaalijakso?"
Nii-in.

"Eikö se ole hieman kornia?"
Olisi ehkä yleensä.

Ozia katsoneet kuitenkin tietävät, että sarjaa jaksottavat surrealistiset välijuonnot. Ne on korvattu lauluilla. Ei itse vankiladraamaa. Hyvin toimii. Ja on hyvinkin katsomisen arvoista.

Beecher ja Schillinger vetävät dueton. Isä Mukada laulaa Tori Amosta. Sisar "West Side Storyn Anita" Pete pääsee käyttämään lahjojaan. Ja paljon, paljon muuta. What's not to love?

Nelonen klo 23.25. Siellä nähdään.

Virallinen tauko.

Minun piti kirjoittaa tämä jo ennen lähtöäni. Tätä blogia ei päivitetä ennen heinäkuun 18. päivää, koska olen ulkomailla (ks. pääblogi), enkä varmaankaan tule edes näkemään tv-laatikkoa ennen paluutani! Muutenkin tv on viettänyt hiljaiseloa kesä-heinäkuussa, joten saa nähdä, milloin seuraava kirjoitusaihe ilmestyy.

Muutama tv-asia minulla kuitenkin oli mielessä:

(1) Arvasin, että Survivorissa tapahtuu jotain tuollaista. Leipäännyin totaalisesti ja lopetin katsomisen finaalijakson puoliväliin. Itse asiassa en siksi edelleenkään tiedä, kuka voitti. Danni? Katsoin sen sijaan Diana-konsertin musikaaliosuuden. Arvelen tehneeni viisaan valinnan.

(2) Keller tuli takaisin Oziin <3 (olisko ollut eka kerta, kun olen tehnyt tuollaisen hymiön? Oli vissiin. Olisko pitänyt jättää tekemättä? Olis vissiin). Vasta silloin tajusin, miten paljon olin häntä kaivannut. Sarjan energiataso kohosi heti kymppiin. Nyt jää ikävä kyllä kaksi jaksoa näkemättä. Tähän saakka olin katsonut uusintakierroksen jokaisen jakson joka sekunnin. Ikävä rikkoa putki. Pakko varmaan katsoa netistä sitten palattuani, jotta pysyn täydellisesti mukana.

Olin päättänyt, etten joka viikko kirjoita Ozista...

...mutta... lyhyesti. Se Adebisin ja Saidin välienselvittely viime jakson lopussa. Energia. Vau. Ja kuka olisi sarjan alussa uskonut, että Adebisia kohtaan tuntisi tässä vaiheessa aitoa sympatiaa?

Tulin oikeasti surulliseksi. Mutta on se vaan hyvää tv:tä.

Ei se Oz ole täydellinen.

Pääsin näköjään kirjoittamisen makuun, ja eilen telkkarin ääressä mietin seuraavaa Ozista (Kylmä rinki) (Nelonen ma n. klo 22.25).

Oz on sitten makea sarja. En pääse yli siitä, miten hienosti se on kirjoitettu... miten täydellistä dialogi on.

Minun on kuitenkin pitänyt kirjoittaa seuraavaa: juonenkuljetusta ei ihan aina voi ylistää yhtä täydelliseksi. Tilanteet tuntuvat usein toistuvan samanlaisina, eivätkä hahmot juuri opi tai kehity. Asiat tapahtuvat omituisen hitaasti tai nopeasti vain, koska se sopii juoneen (tuomio voi tulla päivässä tai viipyä vuosia yms). On myös hullua, miten iso osa alkuperäisistä hahmoista on jo kuollut. Luulis nyt jonkun joskus selviytyvän vankilasta hengissäkin.

Nämä kauneusvirheet ovat kuitenkin pieniä verrattuna siihen, miten ihana sarjan dialogia on kuunnella ja täysillä näyttelevien, rohkeiden esiintyjien työtä seurata. Ah. Loistava sarja, helmi. Olen sanonut sen jo, toistan sitä ikuisesti.

Kuukauden lainaus.

Said: So, how does that sex make you feel? You feel better about yourself?
Beecher: No, worse.
Said: Then why do it?
Beecher: Because at least I'm feeling something. I'd prefer to be happy, but self-hate'll do in a pinch.
Said: Don't hate yourself.
Beecher: Why not? My son's dead because of me, my daughter's a mess because of me and Keller... Keller doesn't love me. But I tried this new detergent, it really seems to get the whites clean.

(Mietin tässä... onko ihan skitsoa, että "Because at least I'm feeling something" toi minulle heti välittömästi mieleen Buffyn 6. kauden? Ei kai. Ajatus "harrastan-seksiä-tunteakseni-edes-jotain" luo yhteyden, joka ei ole vain omassa päässäni.)