Viime sunnuntain jälkeen täytyy sanoa, että olin unohtanut, miten hyvä Veronica Marsin 1. kausi on. En ollut aikonut katsoa näitä uusintoja, muta taidan sittenkin. Voisin jopa ostaa 1. kauden omaksi. (Mutta vain 1. kauden. Muut ovat siihen verrattuna ihan skeidaa.)
Veronican alkuperäinen tarina on tarkkaan mietitty, tasapainoinen, monimutkainen kokonaisuus, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Sen huomaa vielä paremmin nyt, kun tietää loppuratkaisun. Pääjuoni on todella hyvä ja tyydyttävä. Veronican tausta on kiehtova. Käsikirjoitus on sulava, nokkela ja täynnä hauskoja kulttuuriviittauksia. Hienoa.Myöhemmin sarja hajoaa, koska uudet pääjuonet eivät ole murto-osaksikaan yhtä vahvoja eivätkä jaksa kantaa kokonaisuutta. Kaikki pirstaloituu. Jälkiviisaana voi todeta, että sarja olisi pitänyt kirjoittaa rajallisen mittaiseksi. Alkuperäinen tarina, ei aneemisia jatkoyrityksiä. Ja kokonaisuus olisi ollut parempi kaapelilla, kuten sarjan luoja alun perin toivoi. Se olisi ollut synkempi. Tasalaatuisempi. Tavallisena teinisarjana Veronica joutui skitsofreenisesti vastaamaan hyvin monenlaisiin odotuksiin.
Pieni pirstaleisuus on tosin ensimmäisenkin kauden ongelma: asioihin ei syvennytä tarpeeksi, hahmot eivät esiinnyt kyllin säännöllisesti, sivujuonia pannaan pakettiin liian hätäisesti tai jätetään roikkumaan unohtuneina... mutta tämä kaikki on vielä siedettävällä tasolla. Eikä maailmassa ole täysin täydellistä sarjaa vielä tehtykään. Veronica Mars ei ole täydellinen, mutta ensimmäinen kausi on mielestäni eliittiluokan tv-viihdettä. Taidan tosiaan katsoa sen uudelleen.
2 kommenttia:
yleensäkin ottaen tuntuu siltä, että amerikkalaisen televisiosarjan upea nousu viime vuosina taittuu nyt siihen, että on mahdoton yhtälö tehdä periaatteessa ikuisesti jatkuvaa ja samalla alkuperäistä ideaa kantavaa sarjaa.
Ainoa sarja, jonka tiedän menevän oikeasti kohti loogista loppuaan on the wire.
En tiedä onko nykyisillä tuotantokustannuksilla (valtavat) edes mahdollisuutta muuhun.
Tämä asia ärsyttää minua oikeasti hirveän paljon, koska tietää, että juonivetoiset huippusarjat vesittyvät jossain vaiheessa täysin.
Poikkauksena esimerkiksi Mullan alla, joka löysi itseensä upean puhdin kun pätös lopusta oltiin tehty käsikirjoitus- ei kustannusvetoisesti.
Sama ongelmahan vaivaa elokuvia. Franchise-elokuvat ovat parhaita rahasampoja, joten niihin kaikki pyrkivät.
En voisi olla enempää samaa mieltä. On täysin järjetön lähtöoletus, että kaikkien sarjaideoiden pitäisi kantaa niin kauan kuin yleisöä riittää. Jotkut tarinat (useimmat, jos minulta kysytään) on kerta kaikkiaan luotu määrämittaisiksi. Kuten Veronica.
Kiva kuulla, että edes The Wire (jota en vieläkään ole saanut katsottua, mutta tahdon tosi kovasti) on menossa kohti suunniteltua loppu. Toinen, jonka olen jotenkin käsittänyt suunnitelluksi, on Lost? Ja eikös Prison Breakistakin koko ajan aiottu tehdä vain yksi kausi, jonka lopussa paetaan vankilasta, ja toinen, jossa paetaan maasta? En tosin ole seurannut kumpaakaan sarjaa.
Joka tapauksessa tämä on todella iso ongelma.
Lähetä kommentti