1. syyskuuta 2007

Pakollinen Big Brother katsottu.

En katsonut taloon menoa. En katsonut torstain ohjelmaa. Mutta eilen blogatessani tirkistelin puolella silmällä uppo-outoja ihmisiä väsäämässä kasvihuonetta ja puhumasta tunteistaan.

Olihan se... No, itse asiassa harvinaisen tuskatonta. Melko ärsyttämättömiä tyyppejä sinne on haalittu. Ei montaakaan järkyttävää häsääjää, ihan hauskoja silti. Se yksi äänestyksessäkin jo oleva blondipimu toki on valittu ihan vain raivostuttamaan kaikki. Onkohan yleisö niin masokistista, että jaksaa katsella muijaa siitä ilosta, että kiduttaa kilpailijaparkoja sen läsnäololla? Briteissä voisi olla. Suomessa ehkä ei.

Enpä ajatellut jäädä BB-koukkuun. Suomessa en ole vielä koskaan jäänyt. Brittien BB:ssä olen joillakin kausilla. Lähinnä, koska joku kilpailija on ollut niin herttainen, kiva ja hauska, että olen vilpittömästi alkanut kannattaa häntä. Esimerkiksi se maailman ihanin homokampaaja (Brian?), joka voitti jonkun ihan niistä ekoista kausista. Ja äänestettiin vielä vuosiakin myöhemmin rakastetuimmaksi BB-kilpailijaksi ikinä. Se vaan oli niin aidosti hauska, nokkela... loputtoman hyväntuulinen, aina kiva ja reilu kaikille olematta silti tylsä, teennäinen tai kynnysmatto. Se on jotain, johon en itse pystyisi koskaan, koskaan, ikinä. Siksi kai ihailen. (En olisi kynnysmatto, pois se minusta. Olisin ilkeä minua ärsyttäville, ja noin stressaavissa oloissa minua alkaisi ärsyttää ihan kaikki, ja minua vihattaisiin.)


Parhaillaan tulee Tartu mikkiin -ohjelman uusinta: Hanna Pakarinen, joku Karoliina, Reino Nordin ja tuo tuo... onks se Jimi Pääkallo?

Tahdon sanoa, että Hanna Pakarinen on ihana. Tässä ohjelmassa on maailman ärsyttävintä, kun joku rohmuaa huomiota: tahtoo laulaa omat, parin ja toisen joukkueen laulut. Harvoin olen nähnyt ketään, joka on noin VÄHÄN sellainen! Hanna antaa muille tilaa tosi hienosti. Ja on aina sympaattinen ja puhuu ihastuttavan kotoisaa Kymenlaakson murretta. Ja osaa laulaa (tosin ei näköjään kauhean laaja ääniala).

Tuo Karoliina mikälie laulaa tosi hyvin, mutta on juuri semmoinen ärsyttävä huomiorohmu. Samoin tuo Jimi Pääkallo. Hyi hyi. Tosi moni esiintyvä taiteilija on, sen on oppinut tästä ohjelmasta. Kai se on heille luonnollista ja normaalioloissa lavalla hyväkin ominaisuus.

Ei kommentteja: