Näin olin ainakin aiemmin ymmärtänyt muiden puheista. On olemassa Buffy-faneja, jotka eivät vielä vuosien jälkeenkään ole antaneet Joss Whedonille anteeksi erään tietyn hahmon kuolemaa. (Ei spoilata sitä tässä.)
Itse olin viime viikkoon asti mystisesti säästynyt tällaiselta vahvalta reaktiolta. Kyllä, hahmojen kuolemat ovat koskettaneet minua. Olen itkenyt. Herranen aika, itkin jopa South Parkissa, kun Chef kuoli. Olen kuitenkin aina kyennyt rationaalisesti näkemään kuolemien mielekkyyden sarjan kokonaisuuden ja draaman kaaren kannalta. Olen hyväksynyt ne. Olen liikuttunut, mutten turhautunut.
Jostain syystä Rooman toissaviikkoinen jakso oli eri asia.
Älä lue enempää, jos et halua tietää kuka kuolee.
Onhan Roomassa kuollut ihmisiä roppakaupalla. Verinen sarja. En olisi järkyttynyt miltei yhdenkään hahmon kuolemasta... mutta tämä? Kaunis, viaton Eirene! Hahmo oli valopilkku synkässä maailmassa, ja olin ihastellut käsikirjoittajien tapaa pistää hänet johdonmukaisesti puhumaan huvittavan epätäydellistä englantia.
En yhtään kyennyt järkeistämään tätä kuolemaa draaman kaarten tai juonen yleisten linjojen näkökulmasta (enkä vieläkään näe sitä väistämättömänä tai edes tarpeellisena, vaikka olen yrittänytkin järkeistää). En myöskään itkenyt. Tuijotin telkkaria synkän epäuskon vallassa ja vihasin käsikirjoittajia. Ja mietin: "Ai, tältä niistä Buffy-faneista tuntuu."
Olen vieläkin vihainen. Olen hiukan tottunut ajatukseen, mutta kyllä tämäkin katkeruus voi kestää monta vuotta.
Hetkellisesti teki mieli lopettaa sarjan katsominen siihen paikkaan. Jatkoin kumminkin. En vielä oikein tiedä, kannattiko. Kahta vihoviimeistä jaksoa edelsi vuosien aikahyppy, kaikki on synkkää ja muuttunutta, seksillä shokeeraaminenkin on näköjään tehnyt paluun. Vihoviimeisen jakson nähtyäni päätän, kannattiko. (Uusien tapahtumien parhaita puolia: Marcus Antonius on ihmeen kuuma egyptiläisessä silmämeikissä. Pullo on vihdoin oman elämänsä päähenkilö ja hyvä johtaja, kun Vorenius lähti Egyptiin varjostamasta.)
4 kommenttia:
wikipediasta löytyi hauskaa triviaa Eirenestä:
"Eirene remains pregnant for an impossibly long time given the historical events of the series. She first tells Pullo of her condition in Philippi which historical events occur around 42 B.C. She is still pregnant in Death Mask, an episode where Octavia marries Mark Anthony, which happened in 40 B.C. And then finally dies in A Necessary Fiction, still pregnant, which must occur in 39 or 38 B.C. judging by other historical events, like the betrothal of Octavian and Livia."
Viimeiset osat ovatkin sitten... no sittenpähän näet ; )
Joo, olen itsekin joskus huvikseni lueskellut noita Wikipedian juttuja johinkin jaksoihin. Kovasti ovat ottaneet vapauksia historiallisten faktojen suhteen - myös siirrelleet tapahtumia ympäriinsä, jotta ne osuisivat dramaattisemmin yhteen.
Minua ei niinkään häiritse tällainen (paitsi vähän, jos alan kuvitella hypoteettista ihmistä, joka tuolla jossain katsoo Roomaa kuvitellen sitä täsmälliseksi historialliseksi dokumentiksi). Tärkeämpää minulle on, että tämä sarja pyrkii minusta aitoon ajanmukaisuuteen käytännön tasolla. Rooma tekee sen mielestäni hienosti paitsi ulkoisissa puitteissa, myös ihmisten ajatusmaailmassa.
Buffyn Spike on ollut parasta koko TV:n historiassa. Itkin minäkin, montakin kertaa. Täytyypä listata pian top 10 Buffy/Spike -kohtaukset, nostalgian vuoksi. <3 Roomankin jakso oli kyllä hieno, väijyin senkin. Rooma on varmasti mahtava paikka mytologioineen. Keep up the good work: laitoin linkin.
Kommentteihin vastaaminen retuperällä...
Buffyn Spike ei ehkä (:P) objektiivisesti ole hienointa koko TV-historiassa, mutta yksi minulle läheisimmistä asioista kyllä. Kiva, että faneja on muitakin. :)
Lähetä kommentti