Huff on todella hyvin kirjoitettu sarja. Ja aivan poikkeuksellisen hienosti näytelty. Nautin ensimmäisestä kaudesta todella paljon. Sarja eroaa tavanomaisista suosikeistani siinä, että siinä ei tapahdu mitään valtavan ihmeellistä. Se kuvaa psykiatrin ja hänen perheensä elämää todentuntuisesti. On teinipoika, alkoholistimummo, hullu veli ja rappioelämää viettävä nuoruudenystävä. Kaikki elävät elämäänsä, ja jotenkin tästä saadaan harvinaisen toimivaa draamaa.
Aion todellakin katsoa tämän toisen kauden. Lisää ei ikävä kyllä ole tehtykään.
2 kommenttia:
kattelen täss just sarjaa pitkästä aikaa ja se on vaan hyvä. välttää moralismin aika kivasti. ja jyrää eteenpäin samalla arkisesti ja sensaatiomaisesti.
multitalentti hank azaria jää oliver plattin ja blythe dannerin varjoon, varsinkin danner on upeassa vedossa. bonuksena swoozie kurz! nyt ihmettelen, että missä se poika on?
viime vuoden emmyissä blythe sai ansaitusti palkinnon samalla kun koko sarja lopetettiin, vai olikohan se toissa vuonna?
Kyllä, moralismin sarja todellakin välttää. Ja nimenomaan tuota samaa halusin kovasti sanoa - sarja on samaan aikaan arkinen ja suuri. Ja nytkin oli niin mielettömän hienoa tekstiä, että!
Hank Azaria ehkä väkisinkin jää Plattin ja Dannerin varjoon, kun on tuollainen straight man kaikenlaisten friikkien keskellä. Se on usein vakavan hahmon kohtalo. Mutta hyvin hänkin minusta vetää.
Danner on tosiaan mahtava. Ja Platt. Pidän kovasti myös Anton Yelchinin teinipojasta, joka tässä kauden alussa on todellakin ollut aivan näkymätön. Ehkä meneillään on niin paljon muutakin, ettei hänelle viitsitty kirjoittaa mitään omaa juonikuviota. Eiköhän jotain vielä ilmesty.
Lähetä kommentti