Sinänsä hyvä asia: ehdin tehdä enemmän muuta, ja ehkä jopa katsoa digiboksilta pois osan sinne kertyneestä.
Nykyään "tällä hetkellä seuraan" -lista on pysynyt autiona senkin vuoksi, että digiboksi tallentaa kiinnostavia sarjoja, joista en välttämättä ehdi katsoa jaksoakaan kun sarja vielä pyörii TV:ssä. Sarjan loputtua saatan katsastan sen, huomata hyväksi ja katsoa kokonaan... mutta olenko missään vaiheessa "seurannut sitä TV:stä"? Hmm.
Ehkä ko. listan alle kuuluisi "tällä hetkellä katson digiboksilta" -lista. Kuulostaa järkevältä, itse asiassa.
Mad Menistä piti sanomani, että se on hyvä sarja. Toisinaan olen ehtinyt miettiä, onko se yliarvostettu, muttei se pitemmän päälle ole. Usein paljon mitään ei tapahdu, mutta juuri siksi vähäeleisyydestä erottuvat dramaattiset hetket ovat sitä näyttävämpiä. Viimeinen jakso kohosi yllättävän suureen draamaan, joka ei ehkä olisi tuntunut suurelta muualla, mutta tässä suuni loksahti auki. Kerrassaan koskettavaa. (Viittaan Peggyn ja Peterin keskusteluun.)
Erityisen kiehtovaa on, miten luontevaksi 50-60-lukujen todellisuus on muodostunut. Ekoissa jaksoissa oli vaikeaa päästä yli itsetarkoituksellisuuden tunteesta: jokainen sisällä poltettu savuke ja miehiä alistuvasti palveleva nainen tuntui alleviivaavalta, sosiaalipornomaiselta kikalta, todella epärealistiselta, samastuminen vaikeaa tai mahdotonta (varsinkin näin itseään elättävänä naisena). Nyt ko. asiat ovat itsestäänselvyyksiä, sarjan todellisuus ehyt, ja hahmojen odottaa käyttäytyvän siihen sopivalla tavalla. Jos joku toimii yllättävän modernisti, se tuntuu kevyesti yhtä oudolta kuin sisätupakat alussa. Eikä historiallisuus ole itsetarkoituksellista. Kaikki fiktion maailmat ovat fiktiivisiä. Tämä fiktiivinen maailma sattuu sijaitsemaan 60-luvulla, muttei määrity vain ko. elementin kautta.
January Jones on minusta ihanan kaunis nainen varsinkin tuollaiseksi posliininukeksi laitettuna (ja ihana nimi, vieläpä oikea, ei taitelija-!). Ja totta kai seksipommisihteeriä (Christina Hendricks) pitää myös arvostaa, kurvit kunniaan.
(Seksikkäitä miehiä sarjassa ei varsinaisesti ole. Tai, no... Jon Hamm ei sytytä minua haastatteluissa / oikeassa elämässä, mutta hahmonsa on ajoittain melko vastustamaton.)
6 kommenttia:
Oliko se vika jakso tuosta kaudesta? Multa meni tuo päättyminen ohi, ajattelin vain että olipa hyvä jakso ;O) Pahus, pitänee kaivaa dvdt:t esiin. Onneksi Lost sentään jatkuu vielä..
Juu, kyllä se oli kauden vika jakso, ellen ole tajunnut jotain tosi väärin :)
Arrrgghhhh...syksyä odotellessa siis..
Joo, ja vieläpä myöhäissyksyä tai ensi kevättä, koska kolmoskauden jaksoja on ymmärtääkseni vasta äsken alettu kuvata USA:ssa ja tulevat sielläkin telkkariin vasta syksyllä.
Siis oliko se tosiaan kauden vikajakso. Hö, käsitin vain, että "sarja jää tauolle". Kun Suomessa on inhottava tapa katkaista kaudet kesken... Täytynee hankkia DVD:t, kun ensimmäisiin osiin en ihan saanut otetta eli TV oli kyllä auki, mutta vasta jonkun kolmosjakson puolivälissä maltoin istahtaa katsomaan.
Tämä on kyllä jotenkin merkillisen kiehtova sarja kaikessa hitaudessaan ja vähäeleisyydessään. Kerrankin tuntuu jotenkin rauhoittuvan TV:n ääressä. :D Minusta ne alleviivaavat hetketkin ovat joskus hyviä, kuten piknik-kohtaus, jossa roskat pudisteltiin puiston nurmelle... Siinä oli jotain jännää komiikkaa "60-luvulla tehtiin näin, eihän enää... :/".
Kyllä se ihan oikeasti oli vika jakso, tarkistin asian vielä. Eikä jenkeissäkään näytetä enempää ennen ensi syksyä.
Mä en siitä alleviivaavuudesta niin perusta, myös kyseinen liinanravistelukohtaus hiukan ärsytti. Muttei liikaa, ja ymmärrän kyllä näkökannan. :)
Lähetä kommentti