Televisione all'italiana

Olin kuukauden Italiassa. En katsonut suomalaista TV:tä. Italialaista TV:tä katsoin nyt ja aiemmin sen verran, että kolme asiaa kiinnitti huomioni:

(1) Italiassa tulee täsmälleen samoja ulkomaalaisia (ts. amerikkalaisia) sarjoja kuin Suomessa. Ainoa ero on, että animaatiota ja mangaa tulee enemmän eikä vain lapsille.

(2) Dubbaukseen tottuu niin nopeasti, että on vaikea uskoa. Pois kohdaltaan menevät suun liikkeet lakkaavat ihan oikeasti häiritsemästä. Kun italialaiset kysyvät minulta, eivätkö tekstitykset häiritse elokuvan seuraamista, vastaan, että kyllä ne periaatteessa häiritsevät enemmän kuin dubbaus - vaikka me tekstityskulttuurissa kasvaneet olemmekin oppineet lukemaan ne lähes alitajuisesti. (Fakta on, että lukemiseen kuluva aika, vaikka lyhytkin, on pois kuvan katsomiselta = häiritsee seuraamista. Se, häiritseekö dubbaus elokuvaan eläytymistä kaksin verroin, on aivan toinen kysymys. Italialaiset dubbaajat kuitenkin ovat todella hyviä ja näyttelevät ihan oikeasti, eivät vain lue vuorosanoja. Muutaman viikon totuttelun jälkeen (tapahtui jo 2004) yllätyin reaktiostani positiivisesti. Vaikka en teksityksiä dubbaukseen vaihtaisikaan, molemmat tavat ovat toimivia.)

(3) Italian kotimaisen TV:n suurin ero suomalaiseen on älytön seksistisyys, paljas pinta ja naisten esineellistäminen. Jok'ikisessä visailuohjelmassa on vähintään viisi puolialastonta tanssityttöä, jotka ketkuvat juontajan ympärillä. Juontaja on aina mies ja yleensä keski-ikäinen. Ohjelma voi täysin tavallinen koko perheen tietokilpailu - tytöillä ei ole mitään tekemistä sisällön kanssa.