Lupaava musikaalisarja Brittein saarilta?

Googlailin tuossa, että mitähän se Hewerin Mitch tekee seuraavaksi (lähinnä siinä toivossa, että lähtis vaikka West Endiin). Löysin tällaisen ilahduttavan uutuuden!

ITV Productions in conjunction with Globe Productions are to produce a unique musical drama that promises to be one of the television events of 2008.

Britannia High will feature a group of super-talented young performers who sing, dance and act in a fictional performing arts school.

Each episode will be driven by the fictional scripted stories of life at Britannia High and will include original musical numbers performed by the cast, composed by Gary Barlow and his team of world renowned songwriters and choreographed by Arlene Phillips.

Britannia High will climax with a 90-minute live episode, taking the form of an end-of-term Students’ Showcase, featuring performances from the cast, intertwined with drama segments that conclude the story and journey of the characters.

Ainakin teoriassa kuulostaa tosi hyvältä. On suorastaan ihme, ettei tällaista ole tehty jo aiemmin - Britannia rakastaa musikaaleja. No, viime vuosien realityroolitusohjelmat ovat epäilemättä tehneet projektista ajankohtaisen.

En ikävä kyllä uskalla olla kuin varovaisen toiveikas: nettikommenttien mukaan sarjan pääkäsikirjoittaja on kynäillyt lähinnä (saippuaooppera) Coronation Streetiä, eikä järin hyvin edes sitä. Mutta toivottavasti musiikki ja tanssi pelastavat kaiken. Barlow'n Garya vastaan mulla ei ole mitään.

On suorastaan käsittämätöntä, että joka toinen nettiuutinen Amerikan puolella tituleeraa sarjaa "euroversioksi High School Musicalista". Anteeksi, kuinka? Miten HSM kuuluu kuvioon, kun Fame on NIIN paljon ilmeisempi vertailukohta? Pelkäävätkö toimittajat, ettei kukaan enää muista kasarihittiä? Vai eivätkö he edes lukeneet sarjan kuvausta? Huoh.

Ugly Betty alusta Nelosella ma - pe klo 17.00!

Ugly Betty on huippusarja. Nyt siihen on tilaisuus päästä alusta asti mukaan, kun Nelonen alkaa uusia sitä arkisin klo 17.



Tänään, maanantaina, kaikilla on tilaisuus tsekata, tekeekö ensimmäinen jakso heihin yhtä hyvän vaikutuksen kuin se minuun teki. Tunsin jo ensimmäisen tunnin aikana kiintyväni henkilöihin. Sellaista tapahtuu TV:n maailmassa vain aniharvoin (kröhömBuffykröhöm).

Skins (Sub, ti klo 21.00)

Minun on pitänyt jo todella pitkään kehua Subin hankkimaa Skins-nu...

Hmm. Meinasin kirjoittaa "nuortensarjaa", mutta se lienee turhan suppea määritelmä, jos sarja uppoaa näin hyvin aikuiseenkin. "Draamasarjaa"? Vaikka sitä.


Skins on Briteissä kohonnut suorastaan kulttimaineeseen ja voittanut palkintoja. Eikä suotta. Se on loistavasti käsikirjoitettu, kuvattu ja näytelty. Sen ääreen liimautuu väkisin. Tämä on ensimmäinen sarja... sitten Ozin uusintakierroksen?... jota oikeasti odotan jo päiväkausia etukäteen.

Jenkkisarjoihin verrattuna sarja sisältää suorastaan typerryttävän annoksen todentuntuisuutta. (Angstaavatko oikeat teinit kuukausikaupalla kuvauksellisella rannalla melodramaattisista pikkuaikuisten O.C.-sydänsuruistaan? Vai istuvatko he kenties koulussa ja käyvät bileissä tekemässä vastuuttomia asioita, joita useimpia alaikäiset eivät saisi tehdä?) Toivon, ettei Skinsin bile- ja huumekulttuuri täysin kuvaa keskivertobrittinuorten todellisuutta. Lievä liioittelu on kuitenkin sata kertaa parempi asia kuin kiiltokuvahahmot ja sokerinen siloittelu. Lisäksi huumeet ovat Briteissä niin paljon halvempia ja yleisempiä kuin Suomessa, etten ikävä kyllä edes ole varma liioittelun asteesta.

On suunnattoman kurjaa, että minulta jäi iso osa 1. tuotantokaudesta väliin Italiassa ollessani. Olen hyvin vakavissani harkinnut DVD-paketin ostamista. Saatanpa sen tehdäkin. Voisin ostaa 1. ja 2. kaudet, koska ne ovat itsenäinen kokonaisuus: sarjan hahmot lähtevät yliopistoon ynnä muihin uusiin seikkailuihin, ja syksyllä 2008 alkavalle seuraavalle kaudelle palkataan kokonaan uusi näyttelijäkaarti. Tämä on tavallaan haikeaa, mutta silti kannatettavaa. Teinihahmojen yhdessä pitäminen lukion jälkeen on sarjoissa aina keinotekoista. Elleivät he nyt sitten ole kaikki niin työväenluokkaisia, että menevät suoraan töihin - mikä Britanniassa olisi oudompaa kuin Suomessa. Oikeat teinit lähtevät eri yliopistoihin. Heitä ei voi enää seurata yhdessä. Siinä se.

Ihastuin sarjaan aivan muiden ansioiden kautta, mutta nyt siirrytään taas musikaalirintamalle. Sori vaan - en tiedä, miten näin aina pääsee käymään. Toissaviikolla alkaneen 2. tuotantokauden alussa minuun on tehnyt aivan erityisen vaikutuksen Mitch Hewerin esittämä söpöinen homopoika Maxxie, joka tanssii niin loistavasti, että ruutu kuumenee, ja osaa viimeviikkoisen koulumusikaaliesiintymisensä perusteella laulaakin. Hahmo haluaa lukion jälkeen lähteä West Endiin koe-esiintymään, eikä minulla ole epäilystäkään siitä, että näyttelijä voisi oikeastikin pärjätä siellä. Voisin katsoa tyypin tanssia vaikka viikon putkeen.

Tanssia... ja sen jälkeen muutakin. (Tanssikohtauksesta alkoi 2. kausi ja taas liimauduin ruudun ääreen ensi hetkestä lähtien.)



Musikaalia: (Esiintyvät koulun spektaakkelissa Osama! The Musical. Tähän on leikattu yhteen kaikki musikaaliosat. Hommaan liittyy outo stalker-skenaario, joka varmaan jää hieman hämäräksi koko jaksoa katsomatta.)



Lisää tanssia:

Shakespeare Re-Told (YLE1 pe klo 23.30)

YLE on muuten uusinut BBC:n moderneja Shakespeare-filmatisointeja vuodelta 2005 nimikkeellä William S.

Tänään tulee viimeinen, The Taming of the Shrew. Shakespearen sovinistisin näytelmä (jota ainakin yksi Glasgow'n luennoitsija koki mestarin itsensäkin parodioivan kypsemmässä myöhemmässä työssään Much Ado About Nothing) ei meinaa toimia nykyajassa millään realistisella tasolla, mutta kiinnostava se ainakin on.

Lähinnä halusin päästä sanomaan, mitä viimeksi ajattelin: Rufus Sewell on omituisessa roolissaan niin vetävä, että huh. (Ja livenä odottamattomasti seksikkäämpi kuin Jude Law, kun sattumalta näin molemmat Lontoossa punaisella matolla.)

"You do that again, and I'll hit you back. Harder." Alkoi ihan heikottaa.

Televisione all'italiana

Olin kuukauden Italiassa. En katsonut suomalaista TV:tä. Italialaista TV:tä katsoin nyt ja aiemmin sen verran, että kolme asiaa kiinnitti huomioni:

(1) Italiassa tulee täsmälleen samoja ulkomaalaisia (ts. amerikkalaisia) sarjoja kuin Suomessa. Ainoa ero on, että animaatiota ja mangaa tulee enemmän eikä vain lapsille.

(2) Dubbaukseen tottuu niin nopeasti, että on vaikea uskoa. Pois kohdaltaan menevät suun liikkeet lakkaavat ihan oikeasti häiritsemästä. Kun italialaiset kysyvät minulta, eivätkö tekstitykset häiritse elokuvan seuraamista, vastaan, että kyllä ne periaatteessa häiritsevät enemmän kuin dubbaus - vaikka me tekstityskulttuurissa kasvaneet olemmekin oppineet lukemaan ne lähes alitajuisesti. (Fakta on, että lukemiseen kuluva aika, vaikka lyhytkin, on pois kuvan katsomiselta = häiritsee seuraamista. Se, häiritseekö dubbaus elokuvaan eläytymistä kaksin verroin, on aivan toinen kysymys. Italialaiset dubbaajat kuitenkin ovat todella hyviä ja näyttelevät ihan oikeasti, eivät vain lue vuorosanoja. Muutaman viikon totuttelun jälkeen (tapahtui jo 2004) yllätyin reaktiostani positiivisesti. Vaikka en teksityksiä dubbaukseen vaihtaisikaan, molemmat tavat ovat toimivia.)

(3) Italian kotimaisen TV:n suurin ero suomalaiseen on älytön seksistisyys, paljas pinta ja naisten esineellistäminen. Jok'ikisessä visailuohjelmassa on vähintään viisi puolialastonta tanssityttöä, jotka ketkuvat juontajan ympärillä. Juontaja on aina mies ja yleensä keski-ikäinen. Ohjelma voi täysin tavallinen koko perheen tietokilpailu - tytöillä ei ole mitään tekemistä sisällön kanssa.