Hitto, kun näitä tällaisia draamoja on niin paljon, ettei ikinä tiedä, mikä onkin yllättäen hyvä. En siksi ollut aikaisemmin tajunnut, että tätä kannattaisi katsoa. Aihe ei ole maailman omaperäisin, mutta tämän jakson perusteella Kidnapped vaikutti oikein laadukkaalta, hyvin kirjoitetulta ja näytellyltä sarjalta. Laatusarjalta. Ei sokeriselta perustavaralta. En tiedä, miten paljon alitajuista vaikutusta oli sarjassa vilisevillä Ozin näyttelijöillä (ja kaiken huipuksi musikaalitähti Anthony Rappilla), mutta tällainen mielikuva joka tapauksessa syntyi ;)
Aion katsoa sarjaa mahdollisuuksien mukaan. Kiinnostuin tarinasta ja hahmoista ja haluan nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu. (Ja sarja, jolla on heti tällainen vaikutus, on automaattisesti perusonnistunut.)
Ja ai niin - loistavaa, että kerrankin on tehty rajallisen pituinen sarja, jolla on alku ja loppu. Neljätoista jaksoa on kirjoitettu ja kuvattu. Siinä kaikki. Ei löysiä, tilanteen mukaan kehittyviä juonia. Selkeä tarina. Enemmän tällaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti