Trilleri ei viehätä

Yritin viime viikkoina puolella silmällä katsoa Operaatio Haadesta.

En jaksanut. Vika osa jäi kokonaan katsomatta. Minua ei kerta kaikkiaan jaksa kiinnostaa tusinatrilleri. Ei laadukaskaan. En pysy hereillä 24:n tai CSI:n parissa. Mulla on päässä joku sellainen juttu, että ihmissuhteiden pitäisi olla keskeisessä roolissa ja hahmojen kehittyä. Pelkkä toiminta ei pidä mielenkiintoa yllä. Nykymaailmassa tunnen olevani vähemmistössä, mutta niin se on.

Iloinen poikkeus on tietenkin Agatha Christie, varsinkin Hercule Poirot. Se on niin hassu setä ja minulle jo lapsuudesta rakas, että jaksan helposti seurata tusinamurhamysteerin alusta loppuun jopa silloin, kun se on minulle entudestaan tuttu. Poikkeuksethan ne vahvistavat säännön.

Tätä yleispätevää tekstiä voi soveltaa useimpiin trillereihin / dekkareihin / rikossarjoihin. Niistä ei täällä juuri kirjoitella.